Tämä tässä on operaatio Nukkalinna. To be continued!
tiistai 3. joulukuuta 2013
Jossun baby shower
Vietimme 20.10.2013 Jossun baby showereita.
Tyylikkäästi hieman myöhässä, sillä ilmeisesti niitä pitäisi viettää n. 2kk ennen syntymää..
No, onneksi bebe ei ollut päättänyt vielä tuolloin saapua maailmaan, muuten pippaloista olisi tullut varpajaiset.
Oli kyllä hurjan hauska päivä, tarjoiluista vastasi ihana Emmi. Menussa oli mm. itse tehtyä leipää, suolaisia piirakoita, suppilovahverokeittoa ja salaattia eri täytteillä.
Allekirjoittanut vastasi koristeluista. Teemaväriksi tuli keltainen :)
Meillä oli ohjelmassa mm. vauvan nimen arvailua, bodyjen maalaamista, saunomista ja baby-kirjan kirjoittamista.
Lisäksi jokainen vieraista toi pari helmeä ja päivänsankari sai koota niistä itselleen mieleisen korun.
Tadaaa!
Hinni oli myös tehnyt upeasti teemaan sopivan kakun!
Jossun ilme oli aika priceless.
Ja oli ihan pakko vähän fiilistellä ja tehdä baby-teemalla soittolista, jossa jokaisessa biisissä mainitaan "baby". Siihen kuului mm. Vanilla Icen Ice Ice Baby, Salt-N-Pepan Push It (olisi sopinut hyvin myös itse synnytykseen, mutta tuleva äiti ei innostunut), Mobyn Find My Baby, Justin Bieberin Baby tottakai ja Me & My:n Baby Boy.
Eikä baby showerit olisi mitään ilman kunnon vaippakakkua, jonka tytöt olivat omin pikku kätösin hienosti väsänneet.
Tyylikkäästi hieman myöhässä, sillä ilmeisesti niitä pitäisi viettää n. 2kk ennen syntymää..
Allekirjoittanut vastasi koristeluista. Teemaväriksi tuli keltainen :)
Meillä oli ohjelmassa mm. vauvan nimen arvailua, bodyjen maalaamista, saunomista ja baby-kirjan kirjoittamista.
Lisäksi jokainen vieraista toi pari helmeä ja päivänsankari sai koota niistä itselleen mieleisen korun.
Tadaaa!
Hinni oli myös tehnyt upeasti teemaan sopivan kakun!
Jossun ilme oli aika priceless.
Ja oli ihan pakko vähän fiilistellä ja tehdä baby-teemalla soittolista, jossa jokaisessa biisissä mainitaan "baby". Siihen kuului mm. Vanilla Icen Ice Ice Baby, Salt-N-Pepan Push It (olisi sopinut hyvin myös itse synnytykseen, mutta tuleva äiti ei innostunut), Mobyn Find My Baby, Justin Bieberin Baby tottakai ja Me & My:n Baby Boy.
Piia oli tehnyt upean kortin. Normaalisti baby showereissa pitäisi varmaan antaa lahjoja vauvaa varten, mutta ajattelimme niitä kertyvän muutenkin niin paljon vauva Kokki-Koskiselle, että hommasimme yhteisesti Jossulle lahjakortin hierontaan.
Eikä baby showerit olisi mitään ilman kunnon vaippakakkua, jonka tytöt olivat omin pikku kätösin hienosti väsänneet.
Kiitos vielä kaikille osallistuneille!
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Fleecepöksyt
Taas nousi huoli vauvan selviämisestä! Raukka ei oo vielä ees syntynyt ja joka päivä keksin jotain josta huolestun ja joka pitää samantien järjestää. No, nyt olin taas huolissani siitä, kuinka vauva tarkenee matkalla Kätilöopistolta kotiin.. Marraskuu tulossa ja kaikki! Viimeksi kun huolestuin tästä, neuloin pöksyt arviolta kokoa 50, mutta nyt kun laskettu aika lähestyy, heräsi sitten huoli siitä että voiko vauva tosiaan mahtua pienenpieniin pöksyihin, jotka silloin tosiaan neuloin siinä uskossa että vauvasta tulee tosi pieni. Tällä hetkellä mulla kun on vakaa usko siihen, että vauvasta tulee hieman pulska. :D
No, tuumasta toimeen siis. Matilla on ollut vuorostaan pesänrakennusvimma ja sen tuloksena meidän kellarikomero on nyt tiptopkunnossa. Mutkin raahattiin sinne, osaksi erottelemaan poisheitettäviä säilytettävistä tavaroista, mutta lähinnä seuraksi. Sieltä löysin mun pehmolelukankaista superpehmoista fleecekangasta, jonka otin talteen vauvaa varten. Resori löytyi samasta Marimekon resorikangaspussista, josta kaivoin vauvan pipoa varten resorin.
Ja näin hienot niistä tuli! En kestä, nää on jotenkin ihan supersuloiset. Vissii johtuu siitä et ovat niin pikkupikkaset. Aluksi niitä voi käyttää resorit taitettuina, mutta sitten kun vauva kasvaa, tulee pöksyille jatkoaikaa kääntämällä resorit pitkiksi.
Näin ikkää. Kaavat ovat Ottobren 3/13 -lehdestä, ja tuo oli kyllä ehkä maailman helpoin kaava. Tapojeni mukaisesti tosin langansuunta menee taas sivusuunnassa, mutta tällä kertaa jouduin sen tekemään tietoisesti, kun kangasta oli melko vähäisenlaisesti... Luulen ettei käytössä vaikuta. Koko on 56 ja vauva ei kyllä varmasti ole liian pulska näihin pöksyihin, tää on sen verran väljä malli.
Tässä vielä koko asukokonaisuus. Ostin tuon söötin karvahupparin Lindexin alesta muistaakseni ihan ensimmäisenä vaatteena, jonka vauvalle hankin. Tietenkin siellä olisi ollut takkiin sopivat karvapöksytkin edullisesti, mutta mikä lie ollut pätevä syy, miksi en niitä sitten hankkinut. No nyt on takin kanssa sekä villahousut että fleecepöksyt, luulis viluisenkin vauvan pärjäävän, etenkin kun toppapuku lähtee mukaan myös. Onpahan sitten vaatetta millä arpoa.
No, tuumasta toimeen siis. Matilla on ollut vuorostaan pesänrakennusvimma ja sen tuloksena meidän kellarikomero on nyt tiptopkunnossa. Mutkin raahattiin sinne, osaksi erottelemaan poisheitettäviä säilytettävistä tavaroista, mutta lähinnä seuraksi. Sieltä löysin mun pehmolelukankaista superpehmoista fleecekangasta, jonka otin talteen vauvaa varten. Resori löytyi samasta Marimekon resorikangaspussista, josta kaivoin vauvan pipoa varten resorin.
Ja näin hienot niistä tuli! En kestä, nää on jotenkin ihan supersuloiset. Vissii johtuu siitä et ovat niin pikkupikkaset. Aluksi niitä voi käyttää resorit taitettuina, mutta sitten kun vauva kasvaa, tulee pöksyille jatkoaikaa kääntämällä resorit pitkiksi.
Näin ikkää. Kaavat ovat Ottobren 3/13 -lehdestä, ja tuo oli kyllä ehkä maailman helpoin kaava. Tapojeni mukaisesti tosin langansuunta menee taas sivusuunnassa, mutta tällä kertaa jouduin sen tekemään tietoisesti, kun kangasta oli melko vähäisenlaisesti... Luulen ettei käytössä vaikuta. Koko on 56 ja vauva ei kyllä varmasti ole liian pulska näihin pöksyihin, tää on sen verran väljä malli.
Tässä vielä koko asukokonaisuus. Ostin tuon söötin karvahupparin Lindexin alesta muistaakseni ihan ensimmäisenä vaatteena, jonka vauvalle hankin. Tietenkin siellä olisi ollut takkiin sopivat karvapöksytkin edullisesti, mutta mikä lie ollut pätevä syy, miksi en niitä sitten hankkinut. No nyt on takin kanssa sekä villahousut että fleecepöksyt, luulis viluisenkin vauvan pärjäävän, etenkin kun toppapuku lähtee mukaan myös. Onpahan sitten vaatetta millä arpoa.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Marimekon ystävämyynti
Kävin eilen pyörähtämässä Marimekon ystävämyynnissä Herttoniemen tehtaanmyymälässä. Voi, siellä oli kaikkea ihanaa! Vain lujalla tahdonvoimalla pääsin pihalle sieltä tyhjin käsin.
Luulen kyllä että tilanne olisi ollut toinen jos Matilla ei olisi outoja traumoja Marimekosta. Olisin löytänyt vaikka mitä ihanaa vauvalle, mutta 1) En saa ostaa enää kuulemma pinkkiä 2) Matti puettiin pienenä Marimekko-raitaan isoveljen kanssa yhtenevästi (mun ja anopin mielestä suloista, Matilla syvät arvet) ja 3) Matti on saanut yliannoksen Unikko-kuosia.
Joten nämä rajoitteet mielessäni kahlasin vauvanvaatteita läpi. Vähän huonolla menestyksellä. Tällaista löytyi...
Pinkki kissapuku oli kerta kaikkiaan herttainen, mutta voi niin kovin pinkki. Ei siis sitä.
Mutta oranssi hellemekko jäi ihan kaivelemaan. Supersöpö! Lähdemme keväällä Kroatiaan perhelomalle minun ja Matin vanhempien kanssa ja ihan pystyin sieluni silmin näkemään Suomi-designin pikkulähettilään Splitin rannoilla valloittamassa maailmaa. Ja asiaa vain pahensi se että jäljellä oli vain yksi kappale, vieläpä juuri oikeaa kokoa...
Ja nuo peitot! 20 euroa kipale. Voih. Tietenkään vaaleanpunainen ei tullut kysymykseenkään (oon jo yhden vaaleanpunaisen kissapeiton raahannut kotiin ja saanut kuulla kunniani) ja vaaleansininen ei sitten jotenkin iskenyt. Jotenkin muistelisin että kuosia saisi myös vihreänä (varma en ole) ja tietenkään sitä ei sitten ollut.
Itselleni katselin vähän sillä silmällä noita ihania nahkapussukoita. Eihän mulla mitään tarvetta niille olisi, mutta...
(Tämä on muuten ensimmäinen kokeilu käyttää bloggeria mobiilisovelluksella, joten saas nähdä miten kuvat näkyvät... ainakaan en saa niitä tekstin sekaan.Näköjään pari kuvaa hieman myös tärähti.)
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Kehdon reunalakana ja pikapipo
Saimme anopilta vauvaa varten ihanan rottinkisen kehdon! Kehto on nimeltään Viivi-vauvansänky (kehtohan tuo ei varsinaisesti taida edes olla mutta kehdoksi sitä oon tähänkin asti sanonut niin menkööt) ja sen ovat näkövammaiset tehneet käsityönä. Täältä lisätietoa: Annansilmät-aitta
Kehto on Matin pikkuveljen Anssin vanha, eli se on ollut viimeksi käytössä 18 vuotta sitten. :)
No mutta siihen piti tietenkin väsätä reunalakana. Ostin kaunista vaaleanpunaruudullista lakanakangasta Ikeasta ja kerkesin sitä fiilistellä hyvän aikaa, kunnes törmäsin Marimekon tehtaanmyymälässä ihanaan syvän siniseen Vihkiruusu-kankaaseen, joka sopii täydellisesti meidän makuuhuoneen Kiurujen Yö -tapettiin.
Tässä tuo ihana kuosi. Love it!
Ja tällainen siitä sitten tuli. Näissä kuvissa ei nyt tietenkään ne tapetit näy, ehkä jaksan myöhemmin lavastaa tilanteen, jossa kehto on aivan tapettien vieressä..
Pupu on lahja Matin serkulta Eevalta ja tämän miesystävältä Jussilta ja toimii kuvausrekvisiittana. :)
Vähän jäi ärsyttävästi himpun liian lyhyeksi tuo kangas, kun piti ruusut kohdistaa. Kävin jo kerran hakemassa lisää kangasta laskuvirheen takia, enkä sitten tuon kohdistusasian takia jaksanut vaivautua enää uudemman kerran ostoksille. Nyt sieltä sitten hieman alhaalta valkoinen lakana vilkkuu, mutta ehkä meidän vauva ei ole niin tarkka...
Loppuun vielä vartin pipo, jonka väsäsin huolissani eilen, kun luulin hukanneeni sairaalakassiin jo pakkaamani neulotun pipon. No olin vaan pakannut vähän liian hyvin. Mutta ei se mitään, molemmat lähtee mukaan. Pipon ompelin ilman ohjetta, katsoin mallia toisesta, hieman isommasta piposta. Kangas on pelkkää resoria, ajattelin että olisi mukavan lämmin mutta ei kuitenkaan kuuma. Kangas on ostettu samasta Marimekon tehtaanmyymälästä Herttoniemestä, mistä kehdon kangaskin. Siellä tulee aika ajoin hyviä pakettitarjouksia kankaista, edelleen harmittaa kun en jaksanut raahata jättisäkillistä raitatrikoota kotiin sieltä viime talvena, hintaa säkillä olisi ollut vain 15 euroa! Tuossa resorisetissä tuli neljää eri väristä resorikangasta, jokaista ehkä metri ja hintaa setillä oli muistaakseni ööh, ehkä 5-10 euroa. Ei paha.
Nyt ajattelin että hieman väsäisin vauvakirjaa eteenpäin. :)
Kehto on Matin pikkuveljen Anssin vanha, eli se on ollut viimeksi käytössä 18 vuotta sitten. :)
No mutta siihen piti tietenkin väsätä reunalakana. Ostin kaunista vaaleanpunaruudullista lakanakangasta Ikeasta ja kerkesin sitä fiilistellä hyvän aikaa, kunnes törmäsin Marimekon tehtaanmyymälässä ihanaan syvän siniseen Vihkiruusu-kankaaseen, joka sopii täydellisesti meidän makuuhuoneen Kiurujen Yö -tapettiin.
Tässä tuo ihana kuosi. Love it!
Ja tällainen siitä sitten tuli. Näissä kuvissa ei nyt tietenkään ne tapetit näy, ehkä jaksan myöhemmin lavastaa tilanteen, jossa kehto on aivan tapettien vieressä..
Pupu on lahja Matin serkulta Eevalta ja tämän miesystävältä Jussilta ja toimii kuvausrekvisiittana. :)
Vähän jäi ärsyttävästi himpun liian lyhyeksi tuo kangas, kun piti ruusut kohdistaa. Kävin jo kerran hakemassa lisää kangasta laskuvirheen takia, enkä sitten tuon kohdistusasian takia jaksanut vaivautua enää uudemman kerran ostoksille. Nyt sieltä sitten hieman alhaalta valkoinen lakana vilkkuu, mutta ehkä meidän vauva ei ole niin tarkka...
Loppuun vielä vartin pipo, jonka väsäsin huolissani eilen, kun luulin hukanneeni sairaalakassiin jo pakkaamani neulotun pipon. No olin vaan pakannut vähän liian hyvin. Mutta ei se mitään, molemmat lähtee mukaan. Pipon ompelin ilman ohjetta, katsoin mallia toisesta, hieman isommasta piposta. Kangas on pelkkää resoria, ajattelin että olisi mukavan lämmin mutta ei kuitenkaan kuuma. Kangas on ostettu samasta Marimekon tehtaanmyymälästä Herttoniemestä, mistä kehdon kangaskin. Siellä tulee aika ajoin hyviä pakettitarjouksia kankaista, edelleen harmittaa kun en jaksanut raahata jättisäkillistä raitatrikoota kotiin sieltä viime talvena, hintaa säkillä olisi ollut vain 15 euroa! Tuossa resorisetissä tuli neljää eri väristä resorikangasta, jokaista ehkä metri ja hintaa setillä oli muistaakseni ööh, ehkä 5-10 euroa. Ei paha.
Nyt ajattelin että hieman väsäisin vauvakirjaa eteenpäin. :)
tiistai 22. lokakuuta 2013
Perjantain kokkailuja
Perjantaina oli herkuttelupäivä. Olin jo torstaina aloittanut valmistelut laittamalla possun suolalavan marinadiin ja tehden alkuvalmistelut coleslawlle. Menussa meillä olisi pulled pork hampurilaisia ja yllärijälkkäri johon tarvikkeet toivat vieraat Emmi ja Jari.
Perjantaipäivälle siis jäi possun vahtiminen uunissa ja pientä puuhastelua siinä välillä. Pieneen puuhasteluun itselläni kuului tällä kertaa mm. coleslawn peseminen, sillä siitä tuli jostain syystä aivan etikan makuista, enkä ahkerasta maustamisesta huolimatta saanut makua tasapainoon. Juuri kun olin aikeissa heittää coleslawn harakoille, keksin kokeilla pesua. Toimi! Sitten majoneesit sekaan vaan ja hyvää tuli. Ohjetta en edes vaivaudu laittamaan tähän... Oon aika varma että ton voi tehdä helpomminkin.
Pulled porkin tein noudattaen ohjetta, jonka löysin täältä: Herkullinen pulled pork uunissa. Noudatin ohjetta kohtuullisen tarkkaan, vain paistolämpötilassa ja -ajassa sovelsin hieman, mutta se lienee johtunut hieman pienemmästä lihamäärästä. Yhteensä liha oli uunissa n. 7 tuntia, joista 2 tuntia jälkilämmöillä.
Ja tämän näköistä siitä tuli.
Burgereihin käytin ihan kaupan hampurilaissämpylöitä joihin jokainen sai laittaa mieleisensä täytteet. Tarjolla oli cheddaria, kurkkua, tomaattia, coleslawta, paistettua punasipulia, hampurilaiskastiketta, smoky bbq -kastiketta, ketsuppia ja sinappia. Aika herkkua tuli! Menivät parempiin suihin ennen kuin edes ehdin harkita valokuvan nappaamista.
Vieraiden kauppakassista löytyi tarvikkeet pannacottaa varten. Huomasimme, että hyytymisaika oli kaikissa löydetyissä ohjeissa paljon pidempi, kuin mihin meillä oli aikaa, joten tässä piti hieman soveltaa... Lopullinen ohje meni kutakuinkin näin:
Emmin ja Johannan nopea pannacotta
Alempi kerros
2dl kuohukermaa
2dl maitoa
1dl sokeria
1tl vanilliinisokeria
2 liivatelehteä
Ylempi kerros
Rasiallinen mansikoita pakkasesta (sokeroituja)
1 dl vettä
1 liivatelehti
1tl sitruunaa
(Sokeria)
Laitoimme liivatelehdet kylmään veteen lillumaan siksi aikaa kun kiehautimme kerman, maidon, sokerin ja vanilliinisokerin kattilassa. Puristimme liivatelehdistä ylimääräisen veden pois ja vispasimme ne hyvin muiden ainesten sekaan. Sitten vietiin hetkeksi parvekkeelle jäähtymään ja annostelimme kauniisiin laseihin. Sen jälkeen veimme vielä uudelleen parvekkeelle hyytymään. En osaa sanoa kauanko jääkaapissa hyytyminen vie, sillä me laitettiin annokset parvekkeelle hyytymään ajanpuutteen vuoksi. Parvekkeella syksyisessä ilmassa hyytyivät ehkä yhteensä neljässä tunnissa.
Sillä aikaa kun alempi kerros hyytyi, oli meillä aikaa keskittyä monopolin pelaamiseen poikien kanssa.
Ylempään kerrokseen sulatimme pakkasesta mansikoita. Laitoimme ne kattilaan veteen kiehumaan, ja murskasimme haarukalla. Ok sauvasekoitin olisi ilmeisesti tähänkin tosi kätevä mutta sen puutteessa vähän autettiin perunansurvimella. :D Mä tykkään muutenki sattumista. Päätettiin vielä lisätä tähän yksi liivatelehti, että hyytyisi hieman muttei liikaa. Sokeria me ei lisätty, sillä pakastamisessa oli käytetty sokeria ja me tahdottiin hieman kirpakka maku vastapainoksi makealle pohjavanukkaalle. Tämä vietiin kattilassa pihalle jäähtymään ja noin tunnin jäähtymisen jälkeen annosteltiin varovasti jo melko hyvin hyytyneen vanukasseoksen päälle laseihin. Sitten vietiin taas pihalle hyytymään.
Tein jäljelle jääneestä possusta ja coleslawsta nopeat iltapalaleivät heittämällä esipaistetun maalaispatongin uuniin ja sen väliin laittamalla joko bbq- tai hampurilaiskastiketta (jokaisen mieltymyksien mukaan), coleslawta ja cheddaria. Ja näistä tuli vielä parempia kuin itse hamppareista! Pulled pork vaikuttaisi olevan ehdottomasti parhaimmillaan leivän välissä ja ilman turhia tilpehöörejä.
Myöhäisen iltapalan jälkeen tilaa jäikin juuri sopivasti pannacotalle, ja aijai miten ihanaa siitä tuli. Kirpeän ja makean sekoitus oli juuri sopivasti tasapainossa ja hyytymisaste oli juuri sopiva. Tätä aion tehdä useamminkin!
Perjantaipäivälle siis jäi possun vahtiminen uunissa ja pientä puuhastelua siinä välillä. Pieneen puuhasteluun itselläni kuului tällä kertaa mm. coleslawn peseminen, sillä siitä tuli jostain syystä aivan etikan makuista, enkä ahkerasta maustamisesta huolimatta saanut makua tasapainoon. Juuri kun olin aikeissa heittää coleslawn harakoille, keksin kokeilla pesua. Toimi! Sitten majoneesit sekaan vaan ja hyvää tuli. Ohjetta en edes vaivaudu laittamaan tähän... Oon aika varma että ton voi tehdä helpomminkin.
Pulled porkin tein noudattaen ohjetta, jonka löysin täältä: Herkullinen pulled pork uunissa. Noudatin ohjetta kohtuullisen tarkkaan, vain paistolämpötilassa ja -ajassa sovelsin hieman, mutta se lienee johtunut hieman pienemmästä lihamäärästä. Yhteensä liha oli uunissa n. 7 tuntia, joista 2 tuntia jälkilämmöillä.
Ja tämän näköistä siitä tuli.
Burgereihin käytin ihan kaupan hampurilaissämpylöitä joihin jokainen sai laittaa mieleisensä täytteet. Tarjolla oli cheddaria, kurkkua, tomaattia, coleslawta, paistettua punasipulia, hampurilaiskastiketta, smoky bbq -kastiketta, ketsuppia ja sinappia. Aika herkkua tuli! Menivät parempiin suihin ennen kuin edes ehdin harkita valokuvan nappaamista.
Vieraiden kauppakassista löytyi tarvikkeet pannacottaa varten. Huomasimme, että hyytymisaika oli kaikissa löydetyissä ohjeissa paljon pidempi, kuin mihin meillä oli aikaa, joten tässä piti hieman soveltaa... Lopullinen ohje meni kutakuinkin näin:
Emmin ja Johannan nopea pannacotta
Alempi kerros
2dl kuohukermaa
2dl maitoa
1dl sokeria
1tl vanilliinisokeria
2 liivatelehteä
Ylempi kerros
Rasiallinen mansikoita pakkasesta (sokeroituja)
1 dl vettä
1 liivatelehti
1tl sitruunaa
(Sokeria)
Laitoimme liivatelehdet kylmään veteen lillumaan siksi aikaa kun kiehautimme kerman, maidon, sokerin ja vanilliinisokerin kattilassa. Puristimme liivatelehdistä ylimääräisen veden pois ja vispasimme ne hyvin muiden ainesten sekaan. Sitten vietiin hetkeksi parvekkeelle jäähtymään ja annostelimme kauniisiin laseihin. Sen jälkeen veimme vielä uudelleen parvekkeelle hyytymään. En osaa sanoa kauanko jääkaapissa hyytyminen vie, sillä me laitettiin annokset parvekkeelle hyytymään ajanpuutteen vuoksi. Parvekkeella syksyisessä ilmassa hyytyivät ehkä yhteensä neljässä tunnissa.
Sillä aikaa kun alempi kerros hyytyi, oli meillä aikaa keskittyä monopolin pelaamiseen poikien kanssa.
Ylempään kerrokseen sulatimme pakkasesta mansikoita. Laitoimme ne kattilaan veteen kiehumaan, ja murskasimme haarukalla. Ok sauvasekoitin olisi ilmeisesti tähänkin tosi kätevä mutta sen puutteessa vähän autettiin perunansurvimella. :D Mä tykkään muutenki sattumista. Päätettiin vielä lisätä tähän yksi liivatelehti, että hyytyisi hieman muttei liikaa. Sokeria me ei lisätty, sillä pakastamisessa oli käytetty sokeria ja me tahdottiin hieman kirpakka maku vastapainoksi makealle pohjavanukkaalle. Tämä vietiin kattilassa pihalle jäähtymään ja noin tunnin jäähtymisen jälkeen annosteltiin varovasti jo melko hyvin hyytyneen vanukasseoksen päälle laseihin. Sitten vietiin taas pihalle hyytymään.
Tein jäljelle jääneestä possusta ja coleslawsta nopeat iltapalaleivät heittämällä esipaistetun maalaispatongin uuniin ja sen väliin laittamalla joko bbq- tai hampurilaiskastiketta (jokaisen mieltymyksien mukaan), coleslawta ja cheddaria. Ja näistä tuli vielä parempia kuin itse hamppareista! Pulled pork vaikuttaisi olevan ehdottomasti parhaimmillaan leivän välissä ja ilman turhia tilpehöörejä.
Myöhäisen iltapalan jälkeen tilaa jäikin juuri sopivasti pannacotalle, ja aijai miten ihanaa siitä tuli. Kirpeän ja makean sekoitus oli juuri sopivasti tasapainossa ja hyytymisaste oli juuri sopiva. Tätä aion tehdä useamminkin!
lauantai 12. lokakuuta 2013
Syttyminen!
Inhoan liian aikaisin joulun fiilistelyä, mutta kauppoihin oli tullut piparkakkurahkaa! En voinut olla ostamatta. Ihan superia, vaikkakin aika makeeta. Myös joulusuklaa/piparkakkusuklaa on niiiin hyvää, että levy menee ihan sekunnissa.
perjantai 11. lokakuuta 2013
Vauvakirja, osa 1
Matin toiveesta päätin askarrella vauvalle itse vauvakirjan. Kokemusta ei löydy paljonkaan skräppäyksestä, joka jo sanana tuntuu hieman vastenmieliseltä. Askartelua olkoon siis tämä.
Kirja on ihan alkuvaiheessa ja teen sitä pikkuhiljaa tässä. Tähän mennessä olen saanut etukannen, takakannen ja sukupuun tehtyä. Työskentely on todella hidasta, sillä oon tosi tarkka ja suunnittelen kaiken lähes pakkomielteisesti ennen kuin kykenen tositoimiin. Tarvikkeita oon hankkinut ahkerasti Sinellistä ja Hobby Pointista.
Hieman tarvikkeita.
Etukannesta ja etukannen sisäsivusta tuli tämän näköiset.
Takakannen sisäsivu ja takakansi. Pidän jotenkin runollisena sitä, että kirja päättyy kehtolauluun.
Keskeneräinen sukupuu. Maalasin tämän kaapista löytyneillä guassiväreillä, sellaisilla paksuilla peittävillä vesiväreillä, jotka on tuubissa. Oon tykännyt maalata näillä, sillä väri on hyvin peittävää. Esimerkiksi kirsikankukat pystyi lisäämään tumman puunrungon päälle jälkeenpäin, eikä peittävyyttä tarvinnut miettiä. Tähän tulee siis lapsen, vanhempien, isovanhempien sekä isoisovanhempien tiedot. Päädyin kirsikkapuuhun, koska se on mun lempparipuu. Aika noloo, kellä ees on lempparipuu olemassa..
Yritän olla vetämättä tämän(kin) överiksi, mutta pahalta näyttää. Ja säälittää jo valmiiksi vauvan mahdolliset tulevat sisarukset (jotka eivät ole suunnitteilla vielä! Niitä ei edes välttämättä tule! Ennen kuin kukaan innostuu..), kaikkihan tietää että esikoisen syntymää ja ensitaipaletta varten ehtii puuhata ja suunnitella vaikka mitä, mutta toisin käy pienemmille sisaruksille...
Kirja on ihan alkuvaiheessa ja teen sitä pikkuhiljaa tässä. Tähän mennessä olen saanut etukannen, takakannen ja sukupuun tehtyä. Työskentely on todella hidasta, sillä oon tosi tarkka ja suunnittelen kaiken lähes pakkomielteisesti ennen kuin kykenen tositoimiin. Tarvikkeita oon hankkinut ahkerasti Sinellistä ja Hobby Pointista.
Hieman tarvikkeita.
Etukannesta ja etukannen sisäsivusta tuli tämän näköiset.
Takakannen sisäsivu ja takakansi. Pidän jotenkin runollisena sitä, että kirja päättyy kehtolauluun.
Keskeneräinen sukupuu. Maalasin tämän kaapista löytyneillä guassiväreillä, sellaisilla paksuilla peittävillä vesiväreillä, jotka on tuubissa. Oon tykännyt maalata näillä, sillä väri on hyvin peittävää. Esimerkiksi kirsikankukat pystyi lisäämään tumman puunrungon päälle jälkeenpäin, eikä peittävyyttä tarvinnut miettiä. Tähän tulee siis lapsen, vanhempien, isovanhempien sekä isoisovanhempien tiedot. Päädyin kirsikkapuuhun, koska se on mun lempparipuu. Aika noloo, kellä ees on lempparipuu olemassa..
Yritän olla vetämättä tämän(kin) överiksi, mutta pahalta näyttää. Ja säälittää jo valmiiksi vauvan mahdolliset tulevat sisarukset (jotka eivät ole suunnitteilla vielä! Niitä ei edes välttämättä tule! Ennen kuin kukaan innostuu..), kaikkihan tietää että esikoisen syntymää ja ensitaipaletta varten ehtii puuhata ja suunnitella vaikka mitä, mutta toisin käy pienemmille sisaruksille...
Äitiyspaita
Tämän paidan tuunasin itselleni jo keväällä. Harmittaa vähän kun en ottanut alkuperäisestä paidasta kuvaa, kyseessä oli isän vanha kauluspaita. Oon tykännyt käyttää tätä paitaa, mutta pakko myöntää, että käyttämistä on vähentänyt hieman se, että paita vaikuttaa hieman suurentavan jo valmiiksi isoa mahaa.. Joka ikinen kerta, kun oon tätä käyttänyt, oon saanut kommenttia suuresta mahasta. :D Siis ihan positiivista kommenttia, mutta joka kerta.
Ohjeet tuunaukseen löytyivät täältä: Äitiystunika
Tein itse vähän muunnelmia alkuperäiseen ohjeeseen, esimerkiksi hihat lyhensin alkuperäistä ohjetta pidemmiksi ja laitoin napilla kiinni. Takaosa jäi mielestäni lörpöttämään, joten lisäsin sinnekin rypytykset. Loppujen lopuksi oon melko tyytyväinen lopputulokseen, ainoa mikä vähän harmittaa on se, että kylkien kohdalta olisin halunnut ompelujälkien jäävän sisäpuolelle ulkopuolen sijaan. Jos olisin tuon tajunnut jo paitaa tekiessäni, olisin keksinyt siihen jonkun vaihtoehtoisen ratkaisun, mutta huomasin sen vasta kun oli liian myöhäistä. Käytössä sillä ei kyllä ole pahemmin ollut merkitystä.
Joo. Kuvissa mulla ei ole päätä. En ole aina edustuskelpoinen. Lisäksi näytän esim valaalta, kuvan ottaja ei ole erikoistunut raskaana olevien naisten parhaiden puolten korostamiseen. Ensimmäiset kuvat tyyppi otti makuulta alhaalta ylöspäin... Kuka ottaa raskaana olevasta naisesta kuvia alhaalta ylöspäin?! Tai naisesta ylipäätään. Joo, Matti. Nämä sitten kelpasivat minullekin, vaikka kuvaustilanne olikin hieman hätäinen kuvaajan kärsimättömyydestä johtuen.
Värjäyshommia
Oon kerennyt tehdä jotain tässä ennen äitiyslomaakin. Sen lisäks että oon tehnyt pari äitiysvaatetta itselleni (niistä lisää seuraavissa postauksissa), oon värjännyt tekstiilejä! Mehän saatiin ihan hurja määrä vauvanvaatteita lahjoituksena siskolta ja kaverilta. Kattelin niistä joitain mahdollisesti haalistuneita tai sellaisia, joita on samanvärisiä useampia värjättävien joukkoon.
Niin ja värit joita käytin olivat Dylonin pesukonevärejä, sävyt olivat Tulip Red ja joku violetti, kuvassa oli timantti. Ensin värjäsin punaisella ja sitten innostuin niin kovasti että oli ihan pakko kipaista kauppaan hakemaan violettia väriä. Oon jo huomannut katselevani täällä kotona pyykatessa vaatteita vähän sillä silmällä, että mitä laittais seuraavaan settiin.. Seuraavaksi aion kokeilla oranssia! Itse värjääminen oli helpompaa kuin yläasteaikaisista kokeiluista muistinkaan, suolaa sekaan vaan ja kone pyörimään. Dylonilla oli erikseen ihan ohjeet vauvanvaatteita varten, mutta stressaavana ihmisenä pyöräytin koneelliset vielä varulta pari ylimääräistä kertaa ja vielä vähän korkeammilla lämpötiloilla...
Tässä on lähtötilanne. Tuolta löytyy vauvanvaatteiden lisäksi yksi äitiyspaita, mekko ja harsoja. Oon niin ylpee että keksin heittää nuo valkoiset harsot sekaan (vaikka en varmasti ensimmäinen idean keksinyt ole).
Päiväkodin arjessa harsoista on tullut mulle tuttu juttu. Ja, anteeksi nyt vain, mä inhoon niitä. Lapset rakastaa niitä oikein kovasti ja sen kyllä huomaa. Ne on ihan suoraan sanottuna oksettavia. Tietenkin vanhemmat vievät niitä kotiin pestäväksi ja näin pois päin, mutta jossain vaiheessa niihin vain tulee se sellainen harmaankellertävä väri, muutama reikä ja puklun haju, joka ei lähde pois. Pahimpia on valkoiset harsot, joita on about joka toisella lapsella ja joista noin puolet on nimikoimattomia. Lapset toki tunnistaa omansa haistamalla, mutta mä en ees lähde siihen että yrittäisin tunnistaa eri puklun hajuja toisistaan.
Mutta, koska harsot ihan oikeasti ovat käteviä ja tarpeellisia, päätin että jos mulla on sellaisia oltava, niin saavat luvan olla värillisiä. Värilliset, sen lisäksi että ovat tietenkin nätimpiä, ovat helpommin tunnistettavissa ja niissä näkyy huonommin lika. Toki yrityksenä on että vauva tulee aikanaan mieltymään johonkin esim. unileluun mieluummin kuin harsoon, mutta se nyt on sellainen asia johon on vanhemman vaikea vaikuttaa. Tykätköön muksu mistä tykkää, mutta mä oon ainakin tehnyt kaikkeni että harsot olis mulle vähemmän vastenmielisiä. Ja hei, lopputulos oli tosi kiva!
Ja se lopputulos. Tekokuituinen mekko jouti roskikseen, mutta olin jo varautunut siihen, sillä ohjeissa kerrottiin ettei väri sovi tekokuiduille. Muista vaatteista tuli tosi kivoja! Vähän kyllä harmittaa, että punaisia tuli noin vähän. Mekko oli aika painava niin en uskaltanut kovin paljon laittaa muita kankaita, ettei lopputulos olisi liian hailakka. Oon erityisen ihastunut äitiyspakkauksen oudon oranssiin potkupukuun, joka mulla oli värjääntynyt pesussa. Nyt se on ihanan reippaan punainen! Sen sijaan raidallinen body, jossa oli samaa oranssia väriä ja jonka heitin violettiin värjäyskoneeseen potkuhousuista innostuneena, tuli aika kamalan väriseksi. Mutta muihin vaatteisiin oon tyytyväinen, esim sukkahousut on aivan liikuttavan näköisiä näillä kirkkailla väreillä ja tehostelangoilla (langat eivät värjäänny materiaalista johtuen). Myös printtibodyista tuli tosi kivan näköisiä. Ja ne harsot! Ihania.
Niin ja värit joita käytin olivat Dylonin pesukonevärejä, sävyt olivat Tulip Red ja joku violetti, kuvassa oli timantti. Ensin värjäsin punaisella ja sitten innostuin niin kovasti että oli ihan pakko kipaista kauppaan hakemaan violettia väriä. Oon jo huomannut katselevani täällä kotona pyykatessa vaatteita vähän sillä silmällä, että mitä laittais seuraavaan settiin.. Seuraavaksi aion kokeilla oranssia! Itse värjääminen oli helpompaa kuin yläasteaikaisista kokeiluista muistinkaan, suolaa sekaan vaan ja kone pyörimään. Dylonilla oli erikseen ihan ohjeet vauvanvaatteita varten, mutta stressaavana ihmisenä pyöräytin koneelliset vielä varulta pari ylimääräistä kertaa ja vielä vähän korkeammilla lämpötiloilla...
Tässä on lähtötilanne. Tuolta löytyy vauvanvaatteiden lisäksi yksi äitiyspaita, mekko ja harsoja. Oon niin ylpee että keksin heittää nuo valkoiset harsot sekaan (vaikka en varmasti ensimmäinen idean keksinyt ole).
Päiväkodin arjessa harsoista on tullut mulle tuttu juttu. Ja, anteeksi nyt vain, mä inhoon niitä. Lapset rakastaa niitä oikein kovasti ja sen kyllä huomaa. Ne on ihan suoraan sanottuna oksettavia. Tietenkin vanhemmat vievät niitä kotiin pestäväksi ja näin pois päin, mutta jossain vaiheessa niihin vain tulee se sellainen harmaankellertävä väri, muutama reikä ja puklun haju, joka ei lähde pois. Pahimpia on valkoiset harsot, joita on about joka toisella lapsella ja joista noin puolet on nimikoimattomia. Lapset toki tunnistaa omansa haistamalla, mutta mä en ees lähde siihen että yrittäisin tunnistaa eri puklun hajuja toisistaan.
Mutta, koska harsot ihan oikeasti ovat käteviä ja tarpeellisia, päätin että jos mulla on sellaisia oltava, niin saavat luvan olla värillisiä. Värilliset, sen lisäksi että ovat tietenkin nätimpiä, ovat helpommin tunnistettavissa ja niissä näkyy huonommin lika. Toki yrityksenä on että vauva tulee aikanaan mieltymään johonkin esim. unileluun mieluummin kuin harsoon, mutta se nyt on sellainen asia johon on vanhemman vaikea vaikuttaa. Tykätköön muksu mistä tykkää, mutta mä oon ainakin tehnyt kaikkeni että harsot olis mulle vähemmän vastenmielisiä. Ja hei, lopputulos oli tosi kiva!
Ja se lopputulos. Tekokuituinen mekko jouti roskikseen, mutta olin jo varautunut siihen, sillä ohjeissa kerrottiin ettei väri sovi tekokuiduille. Muista vaatteista tuli tosi kivoja! Vähän kyllä harmittaa, että punaisia tuli noin vähän. Mekko oli aika painava niin en uskaltanut kovin paljon laittaa muita kankaita, ettei lopputulos olisi liian hailakka. Oon erityisen ihastunut äitiyspakkauksen oudon oranssiin potkupukuun, joka mulla oli värjääntynyt pesussa. Nyt se on ihanan reippaan punainen! Sen sijaan raidallinen body, jossa oli samaa oranssia väriä ja jonka heitin violettiin värjäyskoneeseen potkuhousuista innostuneena, tuli aika kamalan väriseksi. Mutta muihin vaatteisiin oon tyytyväinen, esim sukkahousut on aivan liikuttavan näköisiä näillä kirkkailla väreillä ja tehostelangoilla (langat eivät värjäänny materiaalista johtuen). Myös printtibodyista tuli tosi kivan näköisiä. Ja ne harsot! Ihania.
Äitiyslomalaisen arkea
Jep, oon äitiyslomalla. Pikku-Kokin laskettu aika on 5.11, joten tässä olisi vielä muutama viikko hengailuaikaa jäljellä, mikäli vauva malttaa odotella loppuun asti.
Mulla oli suuret suunnitelmat kaikesta, mitä aion tehdä. Suunnitelmat hieman vesittyi, kun lääkäri määräsi rauhoittumaan, jos aion pitää vauvan vielä sisälläni. Joten nyt otan hyvin iisisti ainakin viikolle 38 asti, jolloin vauva on täysiaikainen. Eli ensi tiistaihin asti. Sillä aikaa teen vain välttämättömiä juttuja, enkä ainakaan imuroi, se kun vaikuttais olevan pahinta puuhaa meikäläiselle supistelujen kannalta. Valitettavasti niin on shoppailukin... tai no kävely ylipäätään. Mutta eipä tässä kauheasti shoppailla tarvitsekaan, kämppä on lähes vauvavalmis. Vaikka lepokäsky tuntui aluksi mahdottomalta, niin toisaalta mulla on ollut tosi helppoa tähän asti ja oon voinut hienosti niin ei voi oikein valittaa. Alkuajan pahoinvoinnin ja selkäkipujen jälkeen en oo oikein mistään kärsinyt, mitä nyt raskausdiabeteksesta joka ei sinäänsä oireile mitenkään, onpahan vaan ärsyttävä.
Sain tuohon lepäilyynkin hieman perspektiiviä kun viikonloppuna juttelin äitini kanssa, joka kertoi olleensa kaksosraskaudessa viikolta 20 lähtien vuodelevossa vuorotellen sairaalassa, vuorotellen kotona viikkoon 38 asti, jolloin synnytys vihdoin käynnistettiin. Että eiköhän sitä tässä malta hetken hengähtää, mä sain sentään olla töissäkin loppuun asti.
Eli mun päivät koostuu tällä hetkellä lähinnä kämpän järjestelystä, sairaalalaukun purkamisesta ja pakkaamisesta, pyykkaamisesta (uskomatonta miten paljon pyykkiä kahden ihmisen taloudessa tulee, tuskin maltan odottaa kolmatta..), näpertelystä, datailusta, ruuanlaitosta ja hömppäsarjojen seuraamisesta. Lauantaina on tarkoitus mennä käymään Tampereella vielä viimeisessä edustustilaisuudessa. Sinnekin oon asukokonaisuuden ehtinyt miettiä moneen kertaan, muutahan mulla ei ole kuin aikaa.
Mun puuhailulista piti sisällään torkkupeiton neulomisen, vauvanvaatteiden silityksen, vauvakirjan tekoa, kehdon reunakankaan ompelun, vauvan villatakin, myssyn, lapasten, tossujen ja villahousujen neulomisen, mekon ompelun vauvalle ja sitterin päällyskankaan ompelun. Näistä valmiina on vauvanvaatteiden silitys ja villahousut. Aloitettuja on torkkupeitto (joka varmaan valmistuu vauvalle 5-vuotissynttärilahjaksi) ja vauvakirja. Periaatteessa mulla on kaikki vauvan tuloa varten valmiina, joten en aio stressata käsitöistä, joita toivon ehtiväni tehdä myöhemmin myös vauvan nukkuessa. Matti on ennustanut, että meidän vauva tulee sitten nukkumaan todella paljon ja huutamaan todella vähän...
Villahousuista tuli tämän näköiset. Neuloin ne "omasta päästä" ja luulen että istuvuudessa voipi olla ongelmia, paljon en meinaan päätäni vaivannut haarakiiloilla ja muulla fiilistelyllä. Kuvassa jo aiemmin Aamu-vauvalle tekemäni myssy, jonka ajattelin ottaa synnytyslaitokselle mukaan. Muulloin se tuskin tulee vauvalle mahtumaankaan, sillä mulla on tapana tehdä etenkin pipoista superpieniä. Lanka on mun rakastamaa Novitan kausilankaa, jonka nimi vaihtuu aina kun tulee uudet värit markkinoille. En muista, mikä nimi langalla oli kun tuon ostin, mutta tämänhetkinen nimi on Jenika. Tuota lankaa on saatavilla aika huonosti, Saarijärven Halpahallista sitä aina löytyy mutta pääkaupunkiseudulla en ole ollenkaan siihen törmännyt. Anoppi tykkää tehdä siitä villasukkia, minä asusteita. Viime reissulla Saarijärvelle ostin herkullisen punaista lankaa odottelemaan, mitä siitä mahtaa syntyä..
Loppuun vielä kuva torkkupeiton tämänhetkisestä tilanteesta:
Peitteen ohje löytyy Novitan Kesä 2013-lehdestä, oikeastaan kyseessä on pitsineulehuivi mutta mä teen tuosta ihan peiton vaunuihin. Pitää miettiä vielä josko siihen laittaisi vaikka vuoren tai jotain, ei tuo pitsineule taida toimia ihan niin hienosti kuin ajattelin torkkupeitossa, ainakaan ulkona. Lanka on novitan usva, sävy 862.
Tämmöistä tänne. Nyt taidan jatkaa sohvalla makoilua, kun en oikein muutakaan saa tehdä.
Mulla oli suuret suunnitelmat kaikesta, mitä aion tehdä. Suunnitelmat hieman vesittyi, kun lääkäri määräsi rauhoittumaan, jos aion pitää vauvan vielä sisälläni. Joten nyt otan hyvin iisisti ainakin viikolle 38 asti, jolloin vauva on täysiaikainen. Eli ensi tiistaihin asti. Sillä aikaa teen vain välttämättömiä juttuja, enkä ainakaan imuroi, se kun vaikuttais olevan pahinta puuhaa meikäläiselle supistelujen kannalta. Valitettavasti niin on shoppailukin... tai no kävely ylipäätään. Mutta eipä tässä kauheasti shoppailla tarvitsekaan, kämppä on lähes vauvavalmis. Vaikka lepokäsky tuntui aluksi mahdottomalta, niin toisaalta mulla on ollut tosi helppoa tähän asti ja oon voinut hienosti niin ei voi oikein valittaa. Alkuajan pahoinvoinnin ja selkäkipujen jälkeen en oo oikein mistään kärsinyt, mitä nyt raskausdiabeteksesta joka ei sinäänsä oireile mitenkään, onpahan vaan ärsyttävä.
Sain tuohon lepäilyynkin hieman perspektiiviä kun viikonloppuna juttelin äitini kanssa, joka kertoi olleensa kaksosraskaudessa viikolta 20 lähtien vuodelevossa vuorotellen sairaalassa, vuorotellen kotona viikkoon 38 asti, jolloin synnytys vihdoin käynnistettiin. Että eiköhän sitä tässä malta hetken hengähtää, mä sain sentään olla töissäkin loppuun asti.
Eli mun päivät koostuu tällä hetkellä lähinnä kämpän järjestelystä, sairaalalaukun purkamisesta ja pakkaamisesta, pyykkaamisesta (uskomatonta miten paljon pyykkiä kahden ihmisen taloudessa tulee, tuskin maltan odottaa kolmatta..), näpertelystä, datailusta, ruuanlaitosta ja hömppäsarjojen seuraamisesta. Lauantaina on tarkoitus mennä käymään Tampereella vielä viimeisessä edustustilaisuudessa. Sinnekin oon asukokonaisuuden ehtinyt miettiä moneen kertaan, muutahan mulla ei ole kuin aikaa.
Mun puuhailulista piti sisällään torkkupeiton neulomisen, vauvanvaatteiden silityksen, vauvakirjan tekoa, kehdon reunakankaan ompelun, vauvan villatakin, myssyn, lapasten, tossujen ja villahousujen neulomisen, mekon ompelun vauvalle ja sitterin päällyskankaan ompelun. Näistä valmiina on vauvanvaatteiden silitys ja villahousut. Aloitettuja on torkkupeitto (joka varmaan valmistuu vauvalle 5-vuotissynttärilahjaksi) ja vauvakirja. Periaatteessa mulla on kaikki vauvan tuloa varten valmiina, joten en aio stressata käsitöistä, joita toivon ehtiväni tehdä myöhemmin myös vauvan nukkuessa. Matti on ennustanut, että meidän vauva tulee sitten nukkumaan todella paljon ja huutamaan todella vähän...
Villahousuista tuli tämän näköiset. Neuloin ne "omasta päästä" ja luulen että istuvuudessa voipi olla ongelmia, paljon en meinaan päätäni vaivannut haarakiiloilla ja muulla fiilistelyllä. Kuvassa jo aiemmin Aamu-vauvalle tekemäni myssy, jonka ajattelin ottaa synnytyslaitokselle mukaan. Muulloin se tuskin tulee vauvalle mahtumaankaan, sillä mulla on tapana tehdä etenkin pipoista superpieniä. Lanka on mun rakastamaa Novitan kausilankaa, jonka nimi vaihtuu aina kun tulee uudet värit markkinoille. En muista, mikä nimi langalla oli kun tuon ostin, mutta tämänhetkinen nimi on Jenika. Tuota lankaa on saatavilla aika huonosti, Saarijärven Halpahallista sitä aina löytyy mutta pääkaupunkiseudulla en ole ollenkaan siihen törmännyt. Anoppi tykkää tehdä siitä villasukkia, minä asusteita. Viime reissulla Saarijärvelle ostin herkullisen punaista lankaa odottelemaan, mitä siitä mahtaa syntyä..
Loppuun vielä kuva torkkupeiton tämänhetkisestä tilanteesta:
Peitteen ohje löytyy Novitan Kesä 2013-lehdestä, oikeastaan kyseessä on pitsineulehuivi mutta mä teen tuosta ihan peiton vaunuihin. Pitää miettiä vielä josko siihen laittaisi vaikka vuoren tai jotain, ei tuo pitsineule taida toimia ihan niin hienosti kuin ajattelin torkkupeitossa, ainakaan ulkona. Lanka on novitan usva, sävy 862.
Tämmöistä tänne. Nyt taidan jatkaa sohvalla makoilua, kun en oikein muutakaan saa tehdä.
torstai 3. lokakuuta 2013
Ta-daa!
Tässä se nyt sitten on! Ollaan jo puolisen vuotta suunniteltu enemmän tai vähemmän ahkerasti uutta, yhteistä blogia, joka olisi suunnattu lähinnä perheelle ja kavereille. Ja miksei muillekin mahdollisesti kiinnostuneille. Blogin idea lähti oikeastaan siitä, kun kumpikin valitimme sitä, että olisi mukava kirjoittaa blogia, mutta sitä tulee itsekseen päivitettyä harvakseltaan. Niin miksipäs ei sitten kirjoitettaisi yhteistä blogia? Yhtä paskat jutut kummallakin.
Blogissa aiomme kirjoittaa yleisiä asioita elämiimme liittyen. Kirjoitamme joskus tekstejä yhdessä, mutta todennäköisesti enemmän erikseen. Oikeastaan aiomme kirjoittaa mitä haluamme miten haluamme.
Tervetuloa seuraamaan!
-Johanna ja Annukka
P.S. Ulkoasu on vasta raakile, working on it...
Blogissa aiomme kirjoittaa yleisiä asioita elämiimme liittyen. Kirjoitamme joskus tekstejä yhdessä, mutta todennäköisesti enemmän erikseen. Oikeastaan aiomme kirjoittaa mitä haluamme miten haluamme.
Tervetuloa seuraamaan!
-Johanna ja Annukka
P.S. Ulkoasu on vasta raakile, working on it...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)