Mulla oli suuret suunnitelmat kaikesta, mitä aion tehdä. Suunnitelmat hieman vesittyi, kun lääkäri määräsi rauhoittumaan, jos aion pitää vauvan vielä sisälläni. Joten nyt otan hyvin iisisti ainakin viikolle 38 asti, jolloin vauva on täysiaikainen. Eli ensi tiistaihin asti. Sillä aikaa teen vain välttämättömiä juttuja, enkä ainakaan imuroi, se kun vaikuttais olevan pahinta puuhaa meikäläiselle supistelujen kannalta. Valitettavasti niin on shoppailukin... tai no kävely ylipäätään. Mutta eipä tässä kauheasti shoppailla tarvitsekaan, kämppä on lähes vauvavalmis. Vaikka lepokäsky tuntui aluksi mahdottomalta, niin toisaalta mulla on ollut tosi helppoa tähän asti ja oon voinut hienosti niin ei voi oikein valittaa. Alkuajan pahoinvoinnin ja selkäkipujen jälkeen en oo oikein mistään kärsinyt, mitä nyt raskausdiabeteksesta joka ei sinäänsä oireile mitenkään, onpahan vaan ärsyttävä.
Sain tuohon lepäilyynkin hieman perspektiiviä kun viikonloppuna juttelin äitini kanssa, joka kertoi olleensa kaksosraskaudessa viikolta 20 lähtien vuodelevossa vuorotellen sairaalassa, vuorotellen kotona viikkoon 38 asti, jolloin synnytys vihdoin käynnistettiin. Että eiköhän sitä tässä malta hetken hengähtää, mä sain sentään olla töissäkin loppuun asti.
Eli mun päivät koostuu tällä hetkellä lähinnä kämpän järjestelystä, sairaalalaukun purkamisesta ja pakkaamisesta, pyykkaamisesta (uskomatonta miten paljon pyykkiä kahden ihmisen taloudessa tulee, tuskin maltan odottaa kolmatta..), näpertelystä, datailusta, ruuanlaitosta ja hömppäsarjojen seuraamisesta. Lauantaina on tarkoitus mennä käymään Tampereella vielä viimeisessä edustustilaisuudessa. Sinnekin oon asukokonaisuuden ehtinyt miettiä moneen kertaan, muutahan mulla ei ole kuin aikaa.
Mun puuhailulista piti sisällään torkkupeiton neulomisen, vauvanvaatteiden silityksen, vauvakirjan tekoa, kehdon reunakankaan ompelun, vauvan villatakin, myssyn, lapasten, tossujen ja villahousujen neulomisen, mekon ompelun vauvalle ja sitterin päällyskankaan ompelun. Näistä valmiina on vauvanvaatteiden silitys ja villahousut. Aloitettuja on torkkupeitto (joka varmaan valmistuu vauvalle 5-vuotissynttärilahjaksi) ja vauvakirja. Periaatteessa mulla on kaikki vauvan tuloa varten valmiina, joten en aio stressata käsitöistä, joita toivon ehtiväni tehdä myöhemmin myös vauvan nukkuessa. Matti on ennustanut, että meidän vauva tulee sitten nukkumaan todella paljon ja huutamaan todella vähän...
Villahousuista tuli tämän näköiset. Neuloin ne "omasta päästä" ja luulen että istuvuudessa voipi olla ongelmia, paljon en meinaan päätäni vaivannut haarakiiloilla ja muulla fiilistelyllä. Kuvassa jo aiemmin Aamu-vauvalle tekemäni myssy, jonka ajattelin ottaa synnytyslaitokselle mukaan. Muulloin se tuskin tulee vauvalle mahtumaankaan, sillä mulla on tapana tehdä etenkin pipoista superpieniä. Lanka on mun rakastamaa Novitan kausilankaa, jonka nimi vaihtuu aina kun tulee uudet värit markkinoille. En muista, mikä nimi langalla oli kun tuon ostin, mutta tämänhetkinen nimi on Jenika. Tuota lankaa on saatavilla aika huonosti, Saarijärven Halpahallista sitä aina löytyy mutta pääkaupunkiseudulla en ole ollenkaan siihen törmännyt. Anoppi tykkää tehdä siitä villasukkia, minä asusteita. Viime reissulla Saarijärvelle ostin herkullisen punaista lankaa odottelemaan, mitä siitä mahtaa syntyä..
Loppuun vielä kuva torkkupeiton tämänhetkisestä tilanteesta:
Peitteen ohje löytyy Novitan Kesä 2013-lehdestä, oikeastaan kyseessä on pitsineulehuivi mutta mä teen tuosta ihan peiton vaunuihin. Pitää miettiä vielä josko siihen laittaisi vaikka vuoren tai jotain, ei tuo pitsineule taida toimia ihan niin hienosti kuin ajattelin torkkupeitossa, ainakaan ulkona. Lanka on novitan usva, sävy 862.
Tämmöistä tänne. Nyt taidan jatkaa sohvalla makoilua, kun en oikein muutakaan saa tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti