Kävin eilen pyörähtämässä Marimekon ystävämyynnissä Herttoniemen tehtaanmyymälässä. Voi, siellä oli kaikkea ihanaa! Vain lujalla tahdonvoimalla pääsin pihalle sieltä tyhjin käsin.
Luulen kyllä että tilanne olisi ollut toinen jos Matilla ei olisi outoja traumoja Marimekosta. Olisin löytänyt vaikka mitä ihanaa vauvalle, mutta 1) En saa ostaa enää kuulemma pinkkiä 2) Matti puettiin pienenä Marimekko-raitaan isoveljen kanssa yhtenevästi (mun ja anopin mielestä suloista, Matilla syvät arvet) ja 3) Matti on saanut yliannoksen Unikko-kuosia.
Joten nämä rajoitteet mielessäni kahlasin vauvanvaatteita läpi. Vähän huonolla menestyksellä. Tällaista löytyi...
Pinkki kissapuku oli kerta kaikkiaan herttainen, mutta voi niin kovin pinkki. Ei siis sitä.
Mutta oranssi hellemekko jäi ihan kaivelemaan. Supersöpö! Lähdemme keväällä Kroatiaan perhelomalle minun ja Matin vanhempien kanssa ja ihan pystyin sieluni silmin näkemään Suomi-designin pikkulähettilään Splitin rannoilla valloittamassa maailmaa. Ja asiaa vain pahensi se että jäljellä oli vain yksi kappale, vieläpä juuri oikeaa kokoa...
Ja nuo peitot! 20 euroa kipale. Voih. Tietenkään vaaleanpunainen ei tullut kysymykseenkään (oon jo yhden vaaleanpunaisen kissapeiton raahannut kotiin ja saanut kuulla kunniani) ja vaaleansininen ei sitten jotenkin iskenyt. Jotenkin muistelisin että kuosia saisi myös vihreänä (varma en ole) ja tietenkään sitä ei sitten ollut.
Itselleni katselin vähän sillä silmällä noita ihania nahkapussukoita. Eihän mulla mitään tarvetta niille olisi, mutta...
(Tämä on muuten ensimmäinen kokeilu käyttää bloggeria mobiilisovelluksella, joten saas nähdä miten kuvat näkyvät... ainakaan en saa niitä tekstin sekaan.Näköjään pari kuvaa hieman myös tärähti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti